Verkkosivusto, jota ei päivitetä, alkaa valehdella.
Verkkosivut löysivät markkinansa ennen lähes mitään muuta verkossa. Jokainen yritys hankki sellaisen, koska kaikilla muillakin oli. Sitten ne jämähtivät. Otetaan esimerkiksi klinikka. Lääkäri on poissa torstaina ja perjantaina, sivusto ei kerro sitä, ja potilaat soittavat. Hinta nousi maaliskuussa; sivusto näyttää viime vuoden hintaa. Ei kyse ollut välinpitämättömyydestä. Päivittäminen oli vain tuskaa. Aaron Edwardsin sisko osti webhotellin ja verkkotunnuksen ja luovutti viidenkymmenen lisäosan kohdalla (kuva 1).
Siskoni tarvitsi uuden verkkosivuston. Oli jo ostanut WordPress-webhotellin ja verkkotunnuksen. Ei ymmärtänyt, miten sivusto rakennetaan. 50 lisäosaa valmiiksi asennettuna, päivitysilmoituksia kaikkialla, ahdistavaa. Olen käyttänyt WP:tä yli 15 vuotta, enkä enää osaa rakentaa sillä sivustoa.
Niinpä päivitykset siirtyivät Instagramiin, missä muutos vie minuutin ja kaikki näkevät sen. Sivustolle jäivät kuvapankkikuvat. Ja panostus seurasi päivityksiä: tarina päivässä sinne, ei mitään tänne.
”Heidän verkkosivustonsa näyttää kuvapankkikuvia. Heidän Instagraminsa näyttää tämän päivän tarinan. Liikenne, jonka eteen he tekevät töitä joka päivä, päätyy osoitteeseen, jota he eivät omista.”
Se näkyy siinä, mihin sivustot pystyvät. Neljä viidestä pienyrityksen verkkosivustosta ei pysty vastaanottamaan maksuja (kaavio 2). Pelkkiä esitteitä, koska kukaan ei koske niihin. Ratkaisu on sivusto, jota omistaja muuttaa samalla tavalla kuin julkaisee tarinan: lähetä viesti, valmista. Ja se myös näkyy: ”Päivitetty viimeksi tänään klo 8.31”. Tee sivustosta helpoin asia päivittää, ja siitä tulee päivittämisen arvoinen. Sellaisen sivuston me rakennamme.